Uuden kauden lähtölaukaus

Tiistai-iltapäivänä, sateisessa säässä, joukko Finlandia-hiihdon järjestäjätiimiä - uusi latumestari Heikki Kivikko, puheenjohtaja Henri Rauhamäki, tapahtumajohtaja Markku Levanen sekä viestintätiimi Anton Floor ja Soili Hirvonen - kerääntyivät tutustumaan ikoniseen Finlandia-hiihdon reittiin suksien sijaan maastopyörillä. Viestintäpäällikkö Anton, on päätynyt uskaliaasti valitsemaan fitness-pyörän alleen, herättäen huvitusta seuralaisissaan.

Yhtä hymyä on myös Jukka Lehtinen, kokenut ratamestari, joka vuosien jälkeen on siirtämässä vastuutaan eteenpäin. Jukan tehtävänä on näyttää uudelle ratamestarille, mitä tämä 62 kilometrin mittainen reitti todella pitää sisällään.

*Uusi latumestari Heikki Kivikko vasemmalla ja “konsultoivaan” rooliin siirtyvä vanha ratamestari Jukka Lehtinen oikealla*

Luonnonkauniita maisemia ja tulevaisuuden haasteista

Finlandia-hiihdon reitti ei ole aivan tavanomainen hiihtolatu. Se on 62 kilometrin mittainen taival, joka vie läpi Lahden ja Hollolan seudun huolella hoidettujen ulkoilureittien. Mutta sen ainutlaatuisuus ei piile pelkästään siinä. Reitti sisältää myös unohdettuja metsäautoteitä, jotka ovat hiljalleen umpeutuneet, ja se kulkee läpi peräti 60 eri maanomistajan alueen, mikä vaatii merkittävää vuorovaikutusta ja kunnossapitoa.

Vaikka Finlandia-hiihdon reitti suurelta osin kulkeekin metsäautoteillä, ei se suinkaan tarkoita, että se olisi aina kevyttä ja helppoa kulkea. Tämän huomasi myös tiedotuspäällikkö, jonka pyörä valinta ei kaikissa kohdissa ollut ihan paras mahdollinen. Ajatuksissa oli kiemurtelevat ja helppokulkuiset metsäautotiet. Välillä reitti olikin juuri niin suoraviivainen kuin oli kuvitellut, mutta monin paikoin metsäautotie oli muuttunut pikemminkin haastavaksi poluksi, jossa soran, kivien ja juurakoiden lisäksi oli varottava myös kaatuneita puita ja syviä kuoppia. Talvella hiihtäessä ei osaa kuvitellakaan millaisen alustan päälle Jukka on ladut saanut syntymään.

*Reitistön pohjassa tapahtuu vuosittain muutoksia ja mm. maanpohjasta esiin nousevat kivet tuottavat päänvaivaa.*

Vanha ratamestari, kertoo tarinoita pitkistä työtunneista, niittämisestä, soran levityksestä ja lukuisten maanomistajien kohtaamisista. Reitin huolto ja suunnittelu ei ole pikkujuttu – se vaativat taitoa, kärsivällisyyttä ja paljon työtunteja.

Finlandia-hiihdon reitti kulkee UNESCO Global Geopark -kohteeksi nousseen Salpausselän alueella. Tämä geologinen ihme, jonka muinaiset jäätikköjoet ovat kerrostaneet, on näyttävimmillään juuri Lahden seudulla. Hiihtäjät saavatkin kokea sen ainutlaatuisen kauneuden ja historian yhdessä hiihtokokemuksen kanssa.

Finlandia-hiihto ei kuitenkaan ole pelkkä luontokokemus. Se on myös haaste, joka testaa hiihtäjien kuntoa ja tahdonvoimaa. Messilän pitkä ja vauhdikas lasku voi saada monen sydämen lyömään kiivaammin, ja Uskilan nousu kilpailun puolivälissä on todellinen testi hiihtäjän kestävyydelle.

Lisäksi oman ainutlaatuinen viehätyksensä reitille tuo Puolustusvoimien hallinnoima Hälvälän alue, joka on auki yleisölle vain Finlandia-hiihdon aikana. Eli koko reitin pääse hiihtämään vain kerran vuodessa. Finlandia-hiihdon reitti on siis paitsi harvinainen haaste hiihtäjille, myös logistinen ja organisatorinen haaste järjestäjille. Tämä ei kuitenkaan ole este, vaan pikemminkin osa reitin ainutlaatuista charmia ja vetovoimaa.

*Olisiko tässä mahdollisesti uutta uraa Finlandia-hiihdon reitille?*

Reitin lumivarmuutta on pohdittu paljon ja tulevaisuuden tavoitteena on Savistenpään peltojen jättäminen pois reitiltä. Tämä parantaisi lumivarmuutta, mutta vaatii vielä huomattavia selvityksiä sopivien vaihtoehtojen löytämiseksi. Viime vuonna pellot jo ohitettiin, mutta reitin pituus lyheni samalla. Tavoitteena on nyt löytää ratkaisu, jolla 62 kilometrin matka säilyisi, mutta ilman peltoja. Kilometrejä toki saisi lisää tapanilasta ja varrassuolta, mutta haluamme, että kuntohiihtäjilläkin on paikkoja, jossa hiihtää kilpailun aikana.

Kapulan luovutus: Vanhasta uuteen

Vaihto ei tapahdu vain suunnitelmissa. Jukka nappaa käteensä reitin varrelta löytämänsä kapulan ja luovuttaa sen Heikille. Kapula on symboli: se on nyt Heikin kädessä, osoitus siitä, että nyt on uusi latumestari vastuussa reitistä.

Heikki on valmis ottamaan vastuun, hymyillen ja innostuneena. Tietäen, ettei kukaan voi opettaa 20 vuodessa kertynyttä kokemusta yhden syysillan aikana, mutta luottaen siihen, että Jukka on tukena myös tulevaisuuden haasteissa.